torstai 14. toukokuuta 2015

Paluu Dubrovnikiin


Hellu kävi vuoden 1973 keväällä äitinsä kanssa lomatkalla Jugoslaviassa, Dubrovnikissa. Kaupungista jäi mieleen leveä pääkatu, jota reunustivat vanhat, korkeat kivitalot sekä kapeat kujat. Rakennukset ja kivetykset olivat valkoista auringossa hohtavaa kalkkikiveä. Äidin rahat oli piilotettu vaatteisiin. Kun halusimme ostaa jotain, poikkesimme salamyhkäisesti sivukadulle kaivamaan tarvittavan määrän seteleitä äidin rintaliiveistä.

Hellu pääsi käymään uudelleen Dubrovnikissa 2015 Adrianmeren risteilyn yhteydessä huhti-toukokuussa. Risteilystä lisää seuraavissa postauksissa, kunhan Hellu saa muistot järjestykseen.

Lähestymme Dubrovnikia, jännittää!
Kaupungin muuri näkyy jo
Pääkatu, ihan kuin ennen.

Vuonna 1991 käydyssä sodassa serbialaiset piirittivät Dubrovnikia useiden kuukausien ajan. Vanhan kaupungin pommituksissa tuhoutui suuri määrä kattoja ja talojen sisäosia. Seinät jäivät useimmissa tapauksissa pystyn. Onneksi! Kaupunki on korjattu ja katot uusittu.

Hellu käveli vanhaa kaupunkia ympäröivää muuria (2km pitkä). Hienot maisemat!

Näkymä muureilta. Suuri osa katoista on uusia. 
Sopiva kuja rintaliivi rahankaivuuta varten.
Dubrovnikissa Hellun huomasi useasti ajattelevansa, että tämä minun pitää kertoa äidille. Vaikka Äidin kuolemsta on jo parikymmentä vuotta, tunsin vahvasti hänen lämpönsä.

Muurilta näkyi myös risteilylaivamme.
Nousimme kaupungin lähellä olevalle kukkulalle,
josta serbit pommittivat vanhaa kaupunkia.
Ilmastoituja ajoneuvoja, jotka oli tarkoitettu
karuun ylänköön tutustumista varten.
Näkemiin Dubrovnik!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti