Puutarhassa on kiva ahertaa. Erityisesti, jos Hellu saa houkuteltua aviomiehensä mukaan. Takapihan kukkapenkin uudistus on puhuttanut meitä koko talven, koska Hellu aloitti hankinnat jo viime syksynä, eikä osannut selittää, miten betolaattoja tullaan hyödyntämään. Hellunkin päässä oli vain betoninharmaa aavistus.
Vuosi sitten saimme aikaiseksi naapurimme kanssa uuden väliaidan entisen rumiluksen sijalle, mikä tarkoitti, että myös aidanvieruksen istutukset menivät uusiksi. Aloitetaanpa niistä.
 |
| Ennen |
 |
| Jälkeen |
Aidanvierus tuiviot olivat helppo nakki. Kukkapenkkiuudistus sensijaan vaati maan kääntämistä ja juurien poistamista. Pensaat oli poistettu jo syksyllä. Kukkapenkki on hyvin tärkeä, koska se näkyy Hellunkammariin.
 |
| Alkutilanne |
Kuvassa näkyvä kivi ja sen ympärillä olevan projektin päällikkö on naapuri (kesämökkiläinen).
Tundrapaju on istutettu. Raparperinlehden muotoisten betonilaattojen alla on (maapallon keskustasta lähtien) maata - suojakangas - maata - suojakangas, jotta kukkapenkin kaareva osa saatiin nostettua ylemmäs.
 |
| Tässä vielä lähikuva tundrapajusta. Hellu tykkää! |
Vaahteralehtien väliin laitettiin pieniä graniittikiviä ja ulkokehälle graniittinopat.
Kukkapenkin suoraan osaan istutetin siperiankurjenmiekkaa, kaunokaista, tarhapäivänliljaa, tarhakeijunkukkaa, syysleimua (tietenkin) ja siperianunikkoa. Tundrapajun ympärillä on japaninjaloangervoa.
 |
| Penkin toisessa päässä olevan rautatieomenapuun ympärillä on koristekuoriketta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti